Tervehdys heinäkuisesta Korholasta!

Hei!

Päivät ovat kotieläinpihalla yhtä vaihtelevia, kuin Suomen kesäsää. Mutta, satoi tai paistoi, niin Korholan väellä ei hymyt hyydy.

Kilpaa kiukuvat kukot herättävät talon väen aikaisin ja viimeisetkin unihiekat karisee silmistä, kun Iines aasi töräyttää aamuseremoniansa.

Aamun tärkeimpiin tehtäviin kuuluu kesäkahvilan avaaminen. Jotta saamme tehtyä asiakkaillemme suussa sulavia leivonnaisia, täytyy emännän kaapista löytyä jauhoja ja muita tarvikkeita. Kuka joutuneekaan napottamaan tukkureissulla vänkärinpaikalla 90 kananmunaa sylissä, hän lienee toivonee, että kuski ajelee vallan siivosti.

Eläinten ollessa laitumilla ja kesäasunnoissaan, on myös hyvää aikaa pestä eläinsuojat talvikautta varten. Tämä painepesurilla suoritettava homma tarjoaa "mutanaamion" samalla, mutta eikös se tee vain iholle hyvää!?

Koska eläimiä on paljon, on henkilökunnan hommia vahtimassa useampi silmäpari. Päiväunet heinävintillä ei siis onnistu, koska todennäköisesti paikalle astelee arvokkaasti juuri unen kohdatessa tilan pääkukko Otto potpottaen henkilökunnan takaisin ruotuun.

Jos taas tuntee tiukan katseen selässään, on syyllinen todennäköisesti Emil-alpakka. Emil käykin tervehtimässä jokaista asiakasta suurella uteliaisuudella (vai liekö toivoisi apua tulevan hammaslääkärireissunsa peruuttamiseen).

Paljon hauskoja tilanteita (ja ehkä harmaita haiveniakin) aiheuttaa Jykä-kissa. Korholan oma oranssi sapelihammastiikeri, joka keikkuu puissa, säntäilee häntä mutkalla ja hyppii tasajalkaa. Energinen kissapoika!

Vielä ennätätte tulla meitä tervehtimään, nähdään!

-Laura