Ote kissanpoikien päiväkirjasta,                                                         PÄIVÄ JAKEN SILMIN

"Aamu alkoi sarastaa ja hiivin kotinavetan suuntaan. Villin yön jälkeen kelpaa heittäytyä pitkälleen omaan petiin. Jonkun tunnin kuluttua kuulin ihmisen askelten ääniä ja olikin aika mennä pyytämään ruokaa kuppiin.

Eläintenhoitaja höpötti jotain hiiristä, en kuunnellut. Sain raksuja masuni täyteen. Ihana olo! Täydellä massukalla oli mukava mennä aamupäivän aurinkoon lekottelemaan.

Seuraavaksi oli vuorossa tilusten tarkastus. Kiersin katsomassa, että jokainen eläin oli tallessa. Kävin myös kiipeilemässä kanatarhan katolla, vaikka eläintenhoitajat ovat asiasta marmattaneetkin. Mukamas putoan! Ei mokomat ymmärrä miten taitava kiipeilijä olen. Ihan helppoa.

Taitava olin myös nappaamaan hiiren, joka eksyi väärälle tontille. Päivän työt tehty. Kyllä kelpasi mennä kehräämään ihmisen luo, jolta sainkin rapsutukset.

Hieman alkoi taas unettaa, joten nukahdin hevosten heinäkasaan. Muidenkin pitäisi ymmärtää viettää kunnon siesta.

Heräsin, kun velipoika Joke saapui paikalle. Inhoan turhia herätyksiä, joten pidettiin oikein kunnon tuijotuskilpailu. Vaikka meillä välillä on sisarusten välisiä riitoja, niin ihan hyvä veli se on.

Väsytti ja tympi niin paljon, etten edes jaksanut hypätä ohi hiipivän hiiren kimppuun. Menkööt tämän kerran.

Se sijaan myöhemmin illalla hyppäsin puskasta eläintenhoitajan jalkaan kiinni ja säntäsin häntä suorana karkuun. Eläintenhoitajaa ei naurattanut, minuapa kyllä. Mokomat jäykkikset.

Illalla oli myös viihdearvot kohdillaan, kun menin ratsastuskentälle hevosia liikuttamaan emännän avuksi. Vaanin pitkään selkäännousujakkaran alla ja kirmailin pitkin kenttää. Hevoset säpsyivät ja emäntä huokaili, että olen kuin isoserkkuni Jykä. Varmasti mahtava kisu!

Yön lähestyessä tulee jotenkin kahjompi olo ja sisäinen tiikerini herää eloon. On tullut aika pienelle tutkimusmatkalle, saalistusretkelle ja päättömälle säntäilylle."